Hammaskalusto ei meinaa ottaa parantuakseen leikkauksen jäljiltä, ai, ai. Tiistaina on tikkien poisto enkä mä vielä voi edes syödä kiinteää ruokaa tai kuvitellakaan peseväni hampaita. Äyks.

Tässä potilaana ollessa on ehtinyt hyvin ajatella kaikennäköistä ja vähän surffailla netissä jaksamisen mukaan. Koirahommat ei kyllä varmaan koskaan tule katoamaan mun elämästä. Tänään luin läpi hollanninpaimenkoirien jalostusohjelman ja tutkailin koiria vähän kotimaassa ja vähän ulkomaillakin. On jotenkin hurjan kiinnostavaa seurailla narttuja ja niille tehtyjä pentuesuunnitelmia maailmalla. Jostain piilosta minun kasvatushaaveet kurkkailevat vähän väliä ja ne pistävät tutkimaan koirien sukuja, tuloksia ja kehittymistä. Kummallista, miten haluaa pohtia päänsä moneen kertaan puhki tulevaisuuden suunnitelmien ja tavoitteiden parissa.

Holskut ja koirat ylipäätään kiehtovat niin pirusti. Minkäs sille mahtaa. Sitä toivoo saavansa kohdalleen nyt ja tulevaisuudessa hyviä narttuja, joilla olisi jotain annettavaa kyseiselle rodulle. Bailey ei tiedäkään mitä sen tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan, sitä en tiedä vielä minäkään. Mutta toiveita ja suunnitelmia voi aina olla. Vitsi, että ajatukset juoksee nyt jo. Katson kaunisilmeistä Baileytä ja mietin sen sukua, ominaisuuksia ja kokonaisuutta, toivon hyvää terveyttä ja tulevaisuudessa menestystä ja takaisin minua katselee nelikuinen holskupentu pää hämmennyksestä kallellaan. Heh.

No joo, mutta antaa näiden nyt olla ja ajatusten vaellella. Bailey on tässä ja nyt ja minä olen tässä ja nyt. Mun täytyy rentoutu ja parantua, että pääsen taas treenistelemään pikkuterroristin kanssa ja viemään asioita pennunaskelin eteenpäin.

Näin tänään. Mitähän huomenna.

Tulevaisuusmiettein:
Noora