Vietän kotona pitkästä aikaa iltaa itsekseni. Tai en mä ihan itsekseni ole ikinä, onhan mulla noi viisi elikkoa täällä. Mutta siis pitkästä aikaa ilta ilman Lauria ja ilman mitään ihmeempää tekemistä. Tai pitäisihän mun siivota, muttei innosta. Tai siis. Niin. Enhän mä lopulta olekaan itsekseni eikä tekemistä lopulta puutu, mutta se vaan tuntuu siltä.

Äh, mulla on pää ihan sekaisin. Ja iso osa siitä johtuu siitä, että kuuntelen kaunista, kaipaavaa musiikkia. Eh, joo, mulla soi James Blunt ja kappale on Goodbye my lover. Kuulin sen ekan kerran joskus muutamia vuosia sitten ja jostain syystä ihastuin, kuten myös You're beaitiful-biisiin. Mutta tänä iltana tässä jäähyväiskappaleessa on sitä jotain. Se on niin kaunis sanoituksellisesti ja musiikillisesti herkkine piano-osuuksineen.

"Goodbye my lover, goodbye my friend
You have been the one
You have been the one for me"

Tämä kappale saa mut kaipaamaan mun omaa kultaani sydän huutaen. Kun mä istun iltaisin itsekseni, vien koiraa ilta toisensa jälkeen yksin ulos, katselen hänen hiljaista selkäänsä tietokoneen valon läpi ja kun kuulen hänen lähtevän kavereilleen illaksi, mulla on niin ikävä. Se on vain tosi harmi, että aivan liian usein mun ikävä näkyy hymyn katoamisena, äksyilynä tai kosketuksesta irtautumisena. Voi miksi, miksi mun pitää olla niin vaikea? Loppujen lopuksi mulla on niin ihana mies, joka tarvittaessa pitää sylissä, huolehtii ja auttaa tuomaan hymyn takaisin. Mä olen vaan jostain syystä välillä niin sekaisin, että kaikessa kaipuussani välttelen kosketusta ja olen hankala. Mä olen töiden ja iltapuuhien jälkeen niin väsynyt etten muista rakastaa. Kun sitä mä kuitenkin teen. Mä rakastan sielunkumppaniani niin syvästi, että tekisi välillä mieli oikein huutaa sitä kaikkialle. Haluan hautautua hänen syliinsä, nähdä hänen hymyn ja kuulla naurun, haluan nähdä ne kaiken kertovat silmät ja tuntea hellän suudelman. Sitä mä haluan.

Jotenkin musta kuitenkin tuntuu toisinaan yksinäiseltä. Mä kaipaan enkelikoiraani ja toivon jotain muutakin sisältöä elämääni kuin koirat ja koti. Mä törmään lujaa kuin kiviseinään siihen etten taida oikeasti tietää mitä mä haluan. Olen tyytyväinen ja tyytymätön, rakastunut ja tunteeton samaan aikaan. Onko se sitä että mä olen vain nainen? Vai mielen sairautta? Vai sitä että mun elämän vastoinkäymiset ja muistot lukitsee mut kylmään, valkoiseen huoneeseen jossa ei ole poistumisovea. Aina seinään osuessani muhun virtaa kaikki se ikävä, paha, kaipuu ja kylmyys.

No joo, maalailen vähän liikaa sanoilla taas. Tai kerrankin. Oon yrittänyt monta kuukautta saada jotain kirjoitettavaa, mikä tulee suoraan sydämestä. Ennen mä kirjoitin, piirsin ja soitin niin paljon. Ja tässä mä olen nyt. Nyt. Nyt mä haluan puhdistaa mun pään kaikesta paskasta ja keskittyä siihen mitä oikeasti tapahtuu. Jos kulta koskettaa mua niin mä haluan sulautua siihen hetkeen, sulautua häneen. Jos koira ei toimi mun oletusten mukaan, mä haluan auttaa sitä toimimaan paremmin. Mä haluan järjestää mun päivät niin, että mulla jää iltaisin edes puoli tuntia aikaa itselleni kirjoittaa, piirtää tai vain olla. Ihan vain olla.

Jeab, kaunis kappale edelleenkin. Hitto, miten mä elänkään musiikkia. Mun sydän, sielu ja mieli kahmii elämänvoimaa, tunteita ja ajatuksia musiikista. Viime aikoina rock on välillä kuulostanut pääosin yksitoikkoiselta ja tällaiset kauniit pop-kappaleet sielukkailta. Monipuolisuus on rikkaus, right? Kumpa ihminen voisi halutessaan olla kaunis, järkyttävän kaunis kappale. Heh, unissani mä toivon että joku joskus tekisi musta kappaleen. Noh, Lauri ei laula eikä soita mutta se kutoo sanoillaan ja äänellään mun sisälle niin kauniita kohtia. Semmoisia kauniita asioita ja tunteita, joista kiertyy vaaleanvihreä, hento kasvin alku ja joka puhkeaa kukkaan. Sitä se Lauri tekee.

Hei muru, tulisit jo kotiin illanvietostasi. Sun tyttö kaipaa sua.

"I've seen you cry, I've seen you smile
I've watched you sleeping for a while
I'd be the father of your child
I'd spend a lifetime with you
I know your fears and you know mine
We've had our doubts but now we're fine
And I love you, I swear that's true
I cannot live without you"

Hmmh. Hyvää yötä. Kello on jo paljon.
~ N