Voi huokaus, kun mä olen jotenkin hirveän väsynyt koko ajan. No joo, oonhan mä ollutkin viikon kipeänä ja se on vienyt voimat, mutta silti. Alkaa hieman kyllästyttää. Osan päivästä jaksaa paremmin ja osan huonommin, välillä jaksaa laittaa ruokaakin ja välillä väsymys vetää peiton alle. Nyt mä haluaisin päästä flunssasta eroon ja päästä tekemään arkijuttuja. Nenäliinapaketti ei ole niin kiehtovaa seuraa, että haluaisin jatkaa sen kanssa kaveeraamista ainiaan.

Bailey on ollut ihan hirmu kärsivällinen ja pitkäpinnainen viikon aikana. Sillä on supertylsää, mutta se vaan makoilee, huokailee ja kääntyilee, eikä touhua mitään luvatonta. Tänään tosin yllätin Baileyn rouskimasta kenkääni, mutta Tuhka söi aikoinaan kyseisen kengän hakkelukseksi ja Bailey vain maisteli Tuhkan tekemiä kengänrepaleita. Että ei sillä kengällä niin väliäkään eikä se mitään, kun ottaa huomioon puolivuotiaan totaalisen kyllästymisen. No, yhytin Baileyn itseteosta ja pörähdin sille kengän nakertelusta sen verran, että se nousi, lepytteli hurjasti ja hiipi luokse hyvin varovasti ja anteeksipyytävästi. Jos koira nyt voi oikeasti olla anteeksipyytävä. Kuitenkin tyttönen on ollut tosi hienosti ja tullut pehmoisen kuononsa kanssa tuhisemaan sängynlaidalle tuon tuosta.

Löysin tänään netistä kauniin kappaleen. Kappale on Edward Cullenin kaunista pianomusiikkia, nimeltään River Flows In You. Pianistina tykkään hurjasti kauniista ja herkästä pianomusiikista. Nams. Siitä tulee jotenkin kevyt ja kaihoisa olo.
River Flows In You -kappaleen voi kuunnella  täältä >
Saan siitä tulostettuna nuotit, jotta voin tulevaisuudessa soittaa kappaletta itsekin.

Hmm. Mä olen kirjoittanut omia stoorejani pitkästä aikaa. Toissailtana kuuntelin musiikkia ja nukkumaan mennessä Lauri katkaisi kappaleen kesken ja sammutti koneen. Suivaannuin vähän siitä, koska elän musiikkia hyvin vahvasti ja se tekee muhun voimakkaita tunteita ja kappaleen katkaisu jättää tyhjän olon, ikään kuin jotain olisi jäänyt kesken myös mun sisällä. No, eihän sillä fiiliksellä sitten nukkumisesta tullut mitään. Nousin, avasin koneen ja kuuntelin keskeytyneen kappaleen uudelleen. Ja uudelleen. Varmaan kymmeniä kertoja. Ja kirjoitin yhtä pitkäaikaista tarinaani, joka on elänyt mielessä kauan ja jonka kirjoitettu versio katosi viime vuonna tietokoneen mukana. Tuo kyseinen kirjoitus on pyörinyt nyt mielessäni paljon. Ehkä se tulee vielä joskus valmiiksikin.
Niin ja se keskeytynyt kappale oli Madonnan Frozen, joka siivitti ajatuksiin ja lopulta kirjoittamaan. Madonnasta en muuten perusta, mutta Frozen on hyvä kappale. Sen voi kuunnella täältä >

No joo. Nyt on päällimmäisenä myös ikävä Lauria, kun se on peräti koko päivän poissa kotoa. Naurettavaa. Hassua mitä kaikkea välittäminen teettää. Onneksi voin nyt laittaa kaikki sekoilut, tunteilut ja turhanpäiväiset höpinät sairaanaolon piikkiin.

Duhaisin derveisin: Noora