Onneksi ihminen osaa ostaa myös raejuustoa sen lisäksi, että se kokeilunhaluissaan keksii ostaa täysjyvänuudeleita, joissa on maustepussin kyljessä pieni viaton chili-lisäys. Ja onneksi pieni ihminen ahneuksissaan taitaa myös ronskit otteet ja kaataa koko pienen viattoman chili-pussinkin tyhjäksi kattilaan nuudelimausteiden mukana. Se on hurja hetki kuulkaa ihmiset, kun tajuaa tohkeissaan valmistaneensa niin tujun tulisen makuista nuudelimössöä että taju on lähteä. Ja kaikki tämä vielä ihan itse! Ja sitten - sitten se hetki kun puolet annoksesta syötyään keksii jääkaapissa majailevat, suloisen miedot raejuustot. Ah kyllä se on elämää kun saa lievitystä lieskojen hönkimiseen. Vitsit, että sitä osaa välillä olla ovela.

Täten julistan myös, että aion tulevaisuudessa olla parempi ihminen kahdellakin tapaa.

1) Kirjoitan kirjoitukseni suomen kielellä. Ja ainoastaan suomen kielellä. Olen muutaman viime vuoden aikana huomannut kielemme muuttumisen. Nykynuorten sanavarastoon taitaa kuulua vähintään saman verran, jos ei enemmänkin, vierasperäisiä sanoja kuin kotimaisia. Juu, toki minäkin olen sortunut käyttämään välillä ulkomaisista kielistä peräisin olevia slangisanoja ymmärtämättä itsekään täysin mitä ne tarkalleen ottaen sanovat, mutta ehkä niitä voisi vähentää. Suurin osa meidän nykyisistä muotisanoista, joita katukuvassa singahtelee, tulevat ruotsin tai englannin kielestä. Mihin se suomalainen töksähtelevä ja koruton kieli on katoamassa? Apuva, meidän yläasteen äikän opettajakin pelotteli jo useita vuosia sitten kotokielemme katoamisella jos tätä rataa suunnataan englannin kieleen. Joten vastedes kirjoitan tekstini pääasiassa omalla kielelläni, ainakin jättäen seasta pois täysin vierasperäiset lausahdukset. Ja se kuka löytää minut rikkomasta tätä julistusta, saa, tuota, keksiä rangaistuksen itsekseen.

(On myös mahdollista, että äitini, joka työskentelee paljon suomen kielen parissa kirjoittaen, on vain lopulta saanut aivopestyä minut operaatioonsa mukaan. Äiti nimittäin on myös puhunut jo pitkään samasta asiasta. Hmm.)

2) Olen tärkeilleni enemmän läsnä ja pyrin olemaan parempi koiranomistaja. En tietenkään sano, että olisin huono koiranomistaja, mutta haluan olla vielä parempi. Tällä viikolla olen pohtinut raitaystäväni aktivoimista. Yhtä tärkeää kuin ajatustyö ja itsensä toteuttaminen on ihmiselle, on se myös eläimelle. Tuolla koiraharrastajien keskuudessa, opinahjon sivussa ja työnkuvan ohessa olen huomannut, että nykypäivänä lemmikkikoirat saavat aivan liian vähän tekemistä pääkopalleen. Kuka tietää, miten paljon yksistään aktiviteetin (ja liikunnan) puute aiheuttaa yksinolo-ongelmia, häiriökäyttäytymistä ja jopa sairauksia. Joten tällä viikolla olenkin harrastanut oman innokkaan nuuskuttajani kanssa tehoaktivointia. Aamulla ennen töihin lähtöä, päivälenkillä, iltasella töiden jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa Bailey on saanut jotain pientä kivaa puuhasteltavaa nenälleen ja aivoilleen. Ruoalla aktivointi ja leikkiminen ovat ne helpoimmat tavat touhuta koiran kanssa. Meillä on piiloteltu nameja tarpeettoman puhelinluettelon sivujen väliin ja taitettu vielä sivut keskustaan vaikeuttamaan naminhankintaa. Meillä on hyödynnetty tyhjiä pahvisia pakkauksia, vessapaperirullia ja paperitolloja, joista on tehty hankalia namipiiloja sisäkkäin, päällekkäin ja sekaisin. Nameilla tehdään myös arvausleikkejä monen nurin käännetyn kupin avulla. Lenkeilläkin tottistellaan, leikitään, hypitään, kurotellaan ja ryömitään, juostaan ja treenaillaan. Perinteisin aktivointimuoto taitaa meilläkin kuitenkin olla ihan tavallinen naminetsintä, kun koira pääsee suljetun oven takaa nuuskuttamaan raksuja esiin ympäri asuntoa. Joka tapauksessa herkun syömisestä tulee huomattavasti vaativampaa ja hauskempaa, kun se pitää nuuskia, kaivaa, repiä, penkoa tai arvailla esiin ja suuhun. Ja näköjään koiran aktivoiminen on itsellekin loistavaa ajankulua ja aivotyötä, kun touhuaa otuksen kanssa ja yrittää keksiä erilaisia tapoja makupala-aktivointiin tai vain monipuoliseen leikkimiseen.

Joskaan tehoaktivoinnillakaan ei tunnu saavan kovin väsynyttä koiraa, ainakaan pitkäksi aikaa. Mitä enemmän aivotyötä ja hauskaa Bailey saa päivän aikana, sitä enemmän se näyttää sitä haluavan ja tarvitsevan. Hupsista. No, mutta kivaa ainakin riittää ja naurun aihetta. Joten meenpä tästä taas leikkimään ja lenkkeilemään koirakakaran kanssa ;)