Sitäpä tämä elämä nykyisellään ja parhaimmillaan on. Täynnä irtokarvoja, ohitusharjoituksia, aktivointia ja runsaasti koirien lenkitystä. Siis täyttä kirppusirkusta :)

Tarkoitan siis työharjoittelua koirapäiväkodissa. Tällä viikolla tulee täyteen kuukausi varsinaisia hoitolatöitä. Sitä ennen olin myös pari viikkoa hätäapuna viemässä päivisin erästä koiraherraa. Ja täytyy kyllä sanoa että pidän tuosta hommasta ihan pirusti. Alkuun se tuntui tietysti vähän hankalalta, kun ei osannut talon juttuja ja oli paljon uutta opittavaa. Ensimmäisen viikon olisin mielelläni vienyt vain koiria lenkille, kun sen osasin jo entuudestaan ja sisällä koirien parissa homma tuntui paljon hankalammalta. Kun saatoin jäädä välillä yksin sisälle viidentoista koiran kanssa ja muutama hankala haukkuja yllytti vähän väliä koko talon kauheaan meteliin. Ja sisällä kun kuuluisi olla hiljaista. Mutta nyt ajateltuna oli hyvä, että olin alusta asti myös sisällä ja täytyi vain oppia pärjäämään koiralauman kanssa.

Nyt hiihtolomaviikolla päiväkodissa on mukavan hiljaista. Ne pahimmat haukkujat ovat perheidensä parissa eikä muutenkaan ole kauhea kiire koirien lenkitysten tai ruokkimisten kanssa. Vajaan kymmenen koiran lenkitykset ja seuranpito sujuvat vähän kuin omalla painollaan ja välissä on aikaa hengähtääkin tai rupatella työkaverin kanssa. No, ensi viikolla palataan taas tavalliseen rumbaan, muttei se nyt tunnu yhtään niin kamalalta kuin aluksi. Koirat ovat jo tuttuja ja niitä osaa käsitellä, koirieen sisäänotto ja luovutukset alkavat sujua ihan kivasti ja koko homma on lähtenyt rullaamaan mukavasti. Sähellystä on vähemmän, joustavaa työskentelyä ja onnistumisia enemmän. Etenkin parina viikkona on tuntunut, että olen saanut työnkuvan nurkasta hyvin kiinni ja osaan olla avuksi töissä. Ja löytämäni itsevarmuus näkyy myös siinä miten touhuan koirien kanssa; jämäkkyydellä haukkujat hiljenevät ja koiratuntemuksella mahdolliset hankalat tilanteetkin sujuvat. Eivätkä pienet mokailut haittaa, ne voi aina korjata ja niistä oppii.

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen, että pääsin koirapäiväkotiin hommiin. Saan tutustua ihaniin koirapersooniin, nähdä ja oppia koirahoitolan pyörittämistä, lenkkeillä reippaasti ja nauttia työstä eläinten parissa. Työpäivään mahtuu parhaimmillaan paljon mukavia lenkkejä ja koulutushetkiä koirien parissa, läheisyyttä ja leikkejä karvakorvien kanssa ja paljon onnistumisen kokemuksia. Tosi jees!

Sitten kivan duunipäivän jälkeen pääsee kotiin puuhailemaan sen oman rakkaan raitakoiran kanssa. Hymyilevät silmät, heiluva häntä, onnellinen öninä ja kieppuva koira, tassujen teputus ja lämmin kuono kainalossa. Tästä mä tykkään :)