Surukseni gerbiililaumassamme on nyt neljä pientä käpälää vähemmän.

Eilen iltasella syvään ikiuneen nukkui poikakaksikosta toinen, Vaneli. Pikkuystäväni oli näyttänyt vanhenemisen merkkejä kyllä jo usean viikon ajan ja kuolinpäivänään se kertoi aikomuksistaan selkeästi. Eilen aamusella kumpikin pojista tuli kyllä nakertelemaan annettua pahvirakennelmaa, mutta Vaneli-pieni tuli perässä ja jaksoi puuhastella vain vähän aikaa. Sitten se palasi piilopaikkaansa, kaarevan puuelementin alle ja vetäytyi viimeiseen lepoonsa. Toivoin, että viimeisten aikojen oireet olisivat johtuneet jostakin viruksesta tai hoidettavissa olevasta taudista, joten samana aamuna varasin pienelle eläinlääkäriajan kun näin sen uupumuksen. Lääkäriaika saatiin vasta seuraavalle päivälle, joten sinne emme koskaan ennättäneet. Elämän oma, luonnollinen sykli otti Vanelin syleilyynsä.

Myös illan Vaneli pysyi puisessa piilopaikassaan, kiepille käpertyneenä, unessa ja rauhassa hengitellen. Kävin sitä vähän väliä vilkaisemassa, jokin sanoi että ystävää oli nyt tarkkailtava. Yhdellä vilkaisukerralla näin sitten heti, että Vaneli oli siirtynyt jo korkeammille maille. Se ei tullut yllätyksenä, taisin oikeastaan sisälläni tietää sen jo aamuheräämisestäni lähtien. Pikkukaverin hyvästeltyäni lähdin koiran kanssa öiseen ilmaan rauhoittumaan. Vaneli jäi siksi aikaa vielä asuintoverinsa luokse. Kun palasin, mies oli nostanut poisnukkuneen erilleen, koska asuintoveri oli sitä yritellyt turhaan kovasti herätellä, toinen oli jopa tehnyt haavan Vaneliin. Se oli minulle vaikeaa käsittää, miten parhaille ystävyksille oli niin käynyt. Ehkä asuintoverillekin oli vaikeaa käsittää, miksi poisnukkunut ei yhtäkkiä noussutkaan tai vastannut hellyydenosoituksiin. Kuka tietää. No, nyt Vaneli saa juosta autuaammilla mailla ja odottaa asuinpariaan leikkikaveriksi. Me pidämme yksin jäänelle Pörrölle seuraa iltaisin siihen asti.

Vaneli sai elää hyvän elämän, se jaksoikin pitkään, yli 3,5 vuotta ilonamme. Saman ikäisellä Pörrölläkin ikä jo hieman painaa, vauhti on hidastunut ja yhden takajalan puute on alkanut näkyä kallellaan kävelemisenä. Toivottavasti Pörrö jaksaa vielä, kunnes on senkin aika lähteä ystävänsä perään.

Nuku hyvin Vaneli, lempeä pikkuystäväni.